Normuli on sitten aloittanut veto-treeninsä. Koska juoksua ei näy, alkaa Norman lomailu olla jo niin pitkä, että neiti haluaa jo tehdä jotain (tai siis mamma haluaa...) Ostimme voittajasta valjakkoajossa käytettävän pyörävaljaan, jotta Norman olisi hyvä vetää, ja että häntä saa olla oikein. Huskyvaljaalla ottaa hännälle jos vetää kunnolla. ( upeata kun on kaveri joka vedättää ja kilpailee huskyillä, apua saa kun pyytää...)

Laitoin sitten Normalle renkaan perään, se ei paina paljoa, mutta joutuu työskentelemään sikti. Kun lunta ei ole, rengas kulkee silti. Ihan minilenkki asfaltilla tehtiin ja neiti veti hyvin, välillä piti katsoa mikä siellä takana on, kun jarraa vastaan. Väsyhän siitä tuli, ja tyytyväinenkin oli, kun sai tehdä jotain.

Norman kunto on jo hitusen parempi kuin ennen, mutta takapään lihaksisto on surkea, toivottavasti tämä tuo sitä lisää.

Miina pitää taas kohta pestä kun on tällaista kuraa ja vetistä. En kyllä tajua miten energinen tuo on, koko päivän se mennä tupsuttaa ja silti virtaa riittää. Jos joku mulle sanoo vielä että bernit on soffapottuja, niin saavat kyllä kuulla mitä mieltä olen asiasta. Enämpi tässä on virtaa kuin Normassa samassa iässä.

Miina osaa istua ja maahan mennään namilla. Hampaat kutkuavat kovasti ja jäytää mielellään. Eka tuhokin on tullut, tosin se oli omaa syytä, petari oli kaluttu paloiksi, kun oli osittain lattialla. Eipä ollut koiran vika tuo. Naksuteltu on, ja keppi sujuu jo mukavasti...Ulkona pysyy aika kivasti Norman perässä kun juostaan, ihan villejä tapauksia nämä sveitsikät:)