Norman masu on jo hivenen kasvanut, ja frouva on erittäin hellyyden kipeä, haluaisi olla vaan sylissä. Ruoka on ruvennut maistumaan taas, mikä helpottaa elämää kovasti. Normalla on aika lyhyt pinna Miinaan, eikä hän halua leikkiä enää. Ulkona spurttailee ja liikkuu normaalisti, mikä on ihan ok.

Miina oli eilen bernirehveillä, ja pääsi juoksentelemaan järven jäälle. Ja kyllä juoksikin...Illalla sitten oli ihan maitohapoilla koko neiti, ja nukkui vaan. Mistä noin pieneen koiraan pakkaantuu noin paljon energiaa?? Nytkin on isännän kanssa pihahommissa, kun Norma makaa jaloissa nukkuen...

Miina on jo Norman kokoinen, ja takakorkea. On kasvanut aika tasaisesti muutamaa pyrähdystä lukuunottamatta. Etutassut näyttävät suorilta, takaset taas näyttävät honkkelikonkkelin jaloilta, mikä on aikas normaalia. Ruoan kanssa ollaan tarkkana, että ei saisi liikaa, Miinalla on suunnaton ruokahalu, ja helposti tulee annettua liikaa. Noh, meillä ollaan koko ajan oltukin ruoan kanssa tarkkana, kun on noin iso koira kyseessä. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon.

Kun tässä soittelin tutuille ja kertoilin kuulumisia, ja vatvoin koiran kasvua, kaverit rupes nauramaan, että Normankin kanssa olin törkeän tarkka ruuasta, punnailin viikoittain koiran ja vahdin haukkana että kasvaa tasaisesti. Kuulemma ruokintafriikki

Viikonloppuna olen töissä, ja tokoilut jää väliin, mutta naksuttelen sitten otosalla..